Syysfiiliksiä ja arjen paikoilleen asettumista – “Vähempikin riittää!”

kahvia keittiössä

Illat pimenevät ja kohta saa jo kaivaa lyhdyt esiin samalla kun kuumat kesäilmat alkaa vaipua muistoihin ja kaapista pitäisi alkaa tyhjentämään hellevaatteita talviteloille. Totetan siinä sivussa, että bloggailuni on jäänyt harmillisen harvaksi tämän vuoden puolella. Viimeisimmät kuulumiseni löytyvät Op.median omistaja-asiakas blogista: ”Ryppyiset collegehousut nurkkaan ja verkostoitumaan” – Yrittäjä-äiti vaihtaa kotitoimiston yhteisölliseen toimistotilaan ja kuten tekstissä todetaan, olen osittain siirtynyt työskentelemään Crazy Townin yrittäjäyhteisöön. En ole hylännyt rakasta keittiönpöytääni vaan teen edelleen sen ääressä töitä noin puolet viikosta.

Vähempikin riittää

Kiireentuntu ja ajan riittämättömyys tai lähinnä riittämättömyys hoitaa kaikkia muistettavia asioita on päällimmäisin tunne tällä hetkellä. Enkä tiedä johtuuko se siitä, että kotini on samalla työpaikkani enkä pääse työasioita karkuun missään vai siitä, että lapseni ovat kasvaneet ja kahden koululaisen sekä päiväkotilaisen muistettavia asioita on vain yksinkertaisesti liikaa. Johtui se kummasta vain tai molemmista yhteensä, tuntuu siltä että saan istua useamman illan merkkaamassa kalenteriini, mitä milläkin hetkellä täytyy kenelläkin olla mukana. Sana ruuhkavuodet tuntuu saavan kokoajan henkilökohtaisemman merkityksen ja koen eläväni epämääräisen kaaoksen keskellä tietämättä, selviääkö tästä ehjin nahoin seuraava vaiheeseen.

Marika keittiössä

Päätin tällä viikolla vetää hieman henkeä ja asettaa itselleni uuden tavoitteen, olla vaatimatta itseltäni liikaa jokaisella elämän saralla. Vähempikin riittää.

Ikkunat verhoitta ja pesemättä

Kodinhoidossa voi joustaa tai no se on vääjäämättäkin tapahtunut; olen viihtynyt mieluummin lasten kanssa pihalla kuin pessyt ikkunoita, jonka seurauksena olohuoneesta puuttuvat verhot jo kolmatta kuukautta sekä lastenhuoneen ikkunassa on vieläkin viime jouluiset lumihiutaletarrat. Siihen lapset totesivat, että kohtahan on jo joulu, että kyllä ne tarrat ikkunassa voi olla. Tottahan se on.

Ilmojen viiletessä aloin etsimään lapsille takkeja ja huomasin, että ne roikkuvat kevään jäljiltä eteisen naulakossa. Hämmennyin, sillä en ollut kiinnittänyt takkeihin mitään huomioita kesän aikana ja oletin niiden olevan pestynä sekä arkistoituna yläkerran sängynaluslaatikoissa. Listaa voisi jatkaa muutamalla esimerkillä, mutta antaa olla.

Palaan aiheeseen: vähempikin riittää. Kodinhoidosta voi tinkiä ja sohvalle voi jäädä pötköttelemään lasten kanssa, jos ei jaksa raahautua vesisateeseen ulkoilemaan tai mennä ilmaistapahtumaan katsomaan paloautoesittelyä kaupungin muiden perheiden vanavedessä.

Päikkärit päihittää imuroimisen

Tänään tein jotain ennen kuulumatonta: nukuin päikkärit! Tosin nuorimmaisen piti olla kainalossa ja nukahtaa myös, mutta hän olikin nukuttanut minut ja hiipinyt alakertaan muiden kanssa katsomaan lastenelokuvaa. Olipa ihanaa herätä vajaa tunnin päikkäreiltä, keittää päiväkahvit ja jättää imurointi tekemättä. Kyllä sitä kerkeää ylihuomennakin. Ei ne huomiset vieraat tule meille lattioita kyyläämään.

Tältä istumalta päätän alkaa tuottamaan tekstiä blogiinikin samalla periaatteella, vähempi säätö riittää, kuvien ei tarvitse olla niin justiinsa ja teen teksti voi välillä olla vähemmän mietittyä sekä jäsenneltyä. Pääasia on kirjoittamisessa ja siitä kumpuavasta ilosta.

Kyllä se arki siitä paikoilleen asettuu – vai mitä?

kukat

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *